Jakorasian päiväkirja

Sinkkunaiset voidaan jakaa kahteen jengiin: jakorasioihin ja neitsyt marioihin. Mä olen jakorasia, mutta käyn päivisin neitsyt marioiden seurakokouksissa, jotta kulissi pysyisi yllä.

Vitsivitsi.

Mun ei oo koskaan tarvinnut kulisseista huolehtia. Siitä on pitänyt huolen kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että että mua tuijottaa peilistä viattomat lapsenkasvot. Noilta huulilta ei lipsahtais vittuperkelettä edes sillon kun punkkulasi kaatuu uudelle valkoselle paidalle. Saati irtois pusua ennen neljänsiä treffejä. Peilikuvani on saanut muiden lisäksi myös mut itseni uskomaan omaan neitseellisyyteeni.

Toinen juttu on se, että vaihdan usein maisemaa. Kotinurkilla voin ollakin se naapurin Suvi, kunhan reissuun pääsee vähintään muutaman kerran vuodessa. Ja ne kotinurkatkin on hyvä muutaman vuoden välein vaihtaa, ettei katukuvassa ala liikaa näkymään omilla hoodeilla sattuneita lipsahduksia. Myös tarkalla taustatyöllä työpaikasta, harrastuksista ja koulutuksesta voi välttää sen, ettei toi tyyppi vahingossakaan pelaa lätkää samassa joukkueessa kuin se viime perjantain Juho.

Kulissi repesi, kun eräs mies kysyi multa ilmeenkään värähtämättä, montako miestä mulla oli ollut ennen häntä. Mikä playeri, se halus selkeesti vaan päästä kertomaan oman maagisen numeronsa. Välinpitämättömästi kerroin etten pidä kirjaa, mutta uskoisin luvun olevan alle parikymmentä. Vastaus oli oho. Mä olin miehen numero ysi. Sain myös avoimesti kuulla, ettei miehen suurin turn-on ollut puolta kylää kokeillut tyttö.

Onneksi tässä kylässä on hieman enemmän kuin 40 asukasta. Tai jopa 40 miestä. Maisemanvaihdosten ja tarkan tutkimustyöni jälkeen miehen pelko siitä että yksikään näistä miehistä kävelisi häntä kadulla vastaan on melko turha. En kuitekaan jäänyt tätä kertomaan. Kotona otin esille kynän ja paperia. Mies oli mun numero 22.

Mä en jakorasiana ole pahimmasta päästä, mutta osaan silti sinkkuna pitää sinkun puolta. Kyllä mäkin mieluummin pitäisin sen saman, hyväksi havaitun kuin kokeilisin aina uutta, mutta valitettavasti meillä kaikilla ei vaan tähän ole mahdollisuutta. Mulla on sinkkunakin tarpeeni, ja kolme ja puoli vuotta neitsyt mariana on aika pitkä aika.

xx Suvi sun naapurista

Lomaterkut!

Saavuin eilen suurkaupungin sykkeeseen, tässä mä nyt istun ja ihmettelen Starbucksissa, tuijottelen vähän ihmisiä mutta enimmäkseen puhelimen näyttöä. Ensimmäiset 24 tuntia on tuottanut miestarjonnallaan hienoisen pettymyksen. Eka ilta korkattiin joraamalla aamuneljään, alottelut hoitui puolivahingossa fiftariherrasväen yksityiskemuissa, joiden jälkeen ilta jatkui klubilla nimeltä purppura kilpikonna. Illan parasta tarjontaa edusti nipinnapin parinkympin ylittänyt parivaljakko, joka jaksoi meitä sinnikkäästi koko illan tanssittaa. Kiitokseksi tästä sai kaksikon vaaleaverikko pusun, joka taktisen väistöyrityksen seurauksena päätyi nenänpäähäni. Ilta päättyi aamukuudelta lempityttöni viekkuun, kun tämä oli meille ensin kanaa ja munakasta ja pakastevihanneksia yön pikkunälkään kokkaillut. Tätä aion vaatia myös henkilöltä joka aikoo läpäistä mun poikaystäväkokeen.

Nyt siis sen sijaan että olisin sunnuntai-iltana kylmissäni ja pienessä rappepöhnässä lähtenyt seikkailemaan kaupunkiin yksinäni, istuuduin mukavuudenhaluisena lähimpään wifi-kahvilaan tappamaan aikaa ja odottelemaan lempityttöäni töistä (täällä on puhelimenlatauspöydätkin!!). Mulla oli ihan selkeä visio että tällasissa paikoissa käy paljon hyvinpukeutuvia, sopivasti parrakkaita kaupunkilaismiehiä. Enkä ollut pahasti väärässä! Harmi vaan että suurimmalla osalla oli jo tumma italialaistyttö seuralaisenaan. Mutta kas kummaa, sitten yhtäkkiä mun vierestä vapautuu paikka jota tumma söpöliini tulee tiedustelemaan. On vapaa! Se kaivaa esiin kirjan ja lukulasit ja näyttää ne päässä vielä pikkasen komeemmalta. Mä vilkuilen sitä  puhelimen takaa ja yritän että se huomais sen. Kuulen jo kirkon kellot päässäni. Tai olisin varmaan kuullut jos ylipäätään haaveilisin kirkkohäistä. Kunnes siihen viereen istuutuu sen poikaystävä.

Mä oon ollut täällä kaksi tuntia ja 50 minuuttia ja mua vastapäätä istuu nyt jo toinen onnellinen miespari. Mun oli tarkoitus vaihtaa tästä cocktailbaariin, mutta mua alkoi nyt vähän epäilyttää se idea. Sporttibaari vois olla toinen vaihtoehto, mutta en oo vielä ihan päättänyt että jäänkö kakkoseks mielummin mua söpömmille miehille vai rugbylle.

Jään odottelemaan josko tarjonta vielä yllättäis!

xx Suvi

PS. Kirjotin koko tän jutun Lumia kasisatasella. Oli muuten eka ja vika kerta. Kyllä mä sanon että pian on aika uuden luurin ja Tinderin!!

...ja mihin miehiä EI tarvita

Terkkuja sohvalta!

Just nyt musta on hirveen kiva että saan olla tässä ihan keskenäni. Mummon neulomassa jättineuleessa ja Snoopy-pörrösukissa ja tukka paskasena. Kun aina keskittyy siihen, mitä itseltä puuttuu ja mikä vois olla paremmin, unohtaa monesti että mullahan on moni asia hirveen hyvin. Vaikka keksinkin 7 asiaa mihin poikaystävää tarvitaan, oon viime aikoina keksinyt vielä aika monta asiaa enemmän mihin niitä ei tarvita. Ehkä mä jossain alitajunnassani vaan haluan kipeesti pysyä sinkkuna, koska en oo valmis luopumaan näistä sinkkuelämän iloista:

Voin syödä levyllisen suklaata, litran paketin jäätelöä tai pellillisen pitsaa yksin eikä tartte jakaa sitä kenenkään kanssa. Ei tartte pitää puoliaan siitä omasta puolikkaastaan, kun toinen ihmettelee, että eihän suhun kuitenkaan voi enää enempää mahtua kun oot noin pieni. Kyllä kuule mahtuu. Tai sitten toisaalta ei tartte potea huonoa omatuntoa siitä suklaasta, jos sen urheilijapoitsun iltapala koostuu kolmesta appelsiinista, puolesta kilosta rahkaa ja pähkinöistä. Eikä mun koko vuoden varastoiksi tarkoitetut äidin poimimat mustikat katoa pakkasesta alle viikossa jonkun aamupuuron ja maitorahkan sekaan!!

Eikä mun tarvi miettiä kenenkään muun aikatauluja kun omiani. Jos huvittaa lähteä kesäksi Espanjaan töihin niin adios vaan. Tai jos on eka vapaaviikonloppu puoleen vuoteen niin ei tartte vääntää kättä että kumman porukoille lähdetään. Baarista voi lähteä jatkoille tai vaikka naku-uinnille eikä kellekään tarvi soitella ja selitellä että missä viivyn. Eikä tarvi omistaa kahta deodoranttia, suihkusaippuaa, meikkivoidetta ja ripsaria ja saada aamuraivaria kun just se paita minkä tänään halusin laittaa päälle on just siellä väärässä paikassa.

Kesällä kun mittari näyttää makuuhuoneessa +35, kukaan ei hengitä mun naamaan ja mä voin nukkua leveessä meritähtiasennossa ilman peittoa. Eikä tartte vaihtaa lakanoita joka toinen päivä, koska minähän en mällisissä lakanoissa nuku. Talvella voin olla huoletta vaikka kaks viikkoa sheivaamatta jos siltä tuntuu. Ja voin kattoa just niitä elokuvia ja sarjoja mistä itse tykkään (paitsi niitä sarjamurhaajatrillereitä), eikä tarvi tyytyä aivottomiin toimintakodemiakompromisseihin.

Viimeisin deittikokelaani ei edes tykännyt kauhuleffoista, omistanut autoa eikä pyynnöistäni huolimatta vaihtanut tuota palanutta lamppua, joten mitä mä muka siinä edes näin!? Viva la Single life!

xx Suvi & snoopy-sukat