Vanha tuttu tarina

Heippa kaikki sinkut ja sinkunmieliset!

Ajattelin kertoa tarinan, joka ei ole mitenkään omaperäinen ja juonikin toistaa itseään. Eikä sillä ole edes loppua. Kerron silti:

Olipa kerran kivannäköinen, fiksu mies, joka vaikutti kaikinpuolin loistavalta catchiltä. Kaikki meni ihan nappiin, teillä oli tosi hauskaa yhdessä ja joka kerta sulla oli vaan varmempi fiilis tästä tyypistä. Sitten yhtäkkiä olikin hiljaista.

Viikon päästä lopetat viestittelyn, koska vastaukset on lyhyitä tai niitä ei ole. Kahden viikon päästä lopetat Whatsappin viimeksi nähty -tilan kyttäämisen. Kuukauden päästä siirrät tyypin arkistoon kusipäät, sinne jonon jatkeeksi sivulle 158. Kahden kuukauden päästä oot tavannut jo uusia kivoja tyyppejä eikä vois enää vähempää kiinnostaa.

Sitten törmäätte sattumalta (tai ainakin melkein sattumalta). Ensin vähän vaivautuneet moikat. Kohta vaihdattekin jo kuulumisia niin kuin mitään ei olis tapahtunut. Juttu venähtää, ja sulla on hauskaa, vaikka ootkin vihainen salaa mielessäs. Mutta sitä ei saa näyttää, koska eihän sua muutenkaan vois vähempää kiinnostaa. Parin lasillisen jälkeen puhutaankin jo pehmosia ja kerrataan yhdessä, että mikä meni vikaan. Sitten sovitaan vanhat kaunat ja pussataan. Päädytään vielä uuteen mahdollisuuteen (ja samaan sänkyyn). Olo on helpottunut ja onnellinen.

Seuraavana päivänä kyttäät taas puhelin kourassa viestiä.

Tuttu stoori, anyone?


xx Suvi (puhelin kourassa)

Tie naisen sydämeen... tai vähän alemmas

Moikka!

Viimeksi kerroin, että mua hämmästyttää miesten profiileissa se lähes identtisten kuvien kirjo, joka sai mut uskomaan selaavani samoja kuvia yhä uudestaan ja uudestaan. Tässä näyttäis mun tutkimusten perusteella olevan se top 5, jolla nainen (miesten mielissä) hurmataan:

1. Minä salilla
Riippuen siitä, halutaanko esitellä käsivarsi- vai vatsalihaksia, tämän kuvan voi ottaa vaihtoehtoisesti joko hihaton paita päällä sivuttain peiliä kohti, tai ilman paitaa suoraan edestä päin. Ujommat pojat voivat turvautua myös treenin jälkeen kylppärin peiliin ja vaikkapa jättää sen salaman päälle, niin naamataulukin peittyy sitten kätevästi valkoisen valopallon taakse ja lihakset pääsevät oikeuksiinsa (muista puhdistaa peili). -Kiitos vaan, mutta mä mieluummin ihan itse revin sen paidan sun päältä pois ja teen nämä mahdolliset löydökset.

2. Minä "juuri heränneenä"
Tukka pörrössä, ilman paitaa, uninen katse. Sivuttain otettu kuva, niin että puolet kasvoista peittyy peittovuoren taakse ja etualalla lihaksikas selfiekäsivarsi. Onko tää joku "tältä mä näyttäisin aamulla, jos heräisit mun vierestä"-kikka? Aika psykologista toimintaa, pojat.

3. Minä ja kissa / Minä ja koira
Hellyyttävästä elukasta näkyy nipinnapin kuono alanurkassa, kun se puoliväkisin kuvaan pakotettuna yrittää rimpuilla ulos isäntänsä rakastavasta haliotteesta. Vanha kunnon äidinvaistojen herättely-temppu. Onneksi sentään kuvat lapsista on kiellettyjä, jotta ne joutuu tässä tarkoituksessa unohtamaan.

4. Aurinkolasit profiilikuvassa
Aurinkolasit profiilikuvaa seuraavassa kuvassa. Ja vielä kolmannessakin. Viimeisen kuvan kohdalla totuus kuitenkin paljastuu, ja sitten tulee ruksi. Tai jos ei paljastu, tulee silti ruksi. Mua et huijaa.

5. Minä autonratissa
Tähän yleensä ympättynä edellisen aurinkolasit ja lippa vähän vinossa. Voisi kuvitella, että ilmiö lisääntyy mitä nuorempaan ikäluokkaan mennään, mutta kyllä vanhemmatkin osaa: näytänpä tänään hyvältä tässä keltaisessa työliivissäni, ajatteli Pekka83 vilkaistessaan itseään kuorma-autonsa sivupeilistä, ja päätti napata sitä kautta myös selfien. Pekan Karjala-lippa tosin on erilailla vinossa, nätissä alaspäin taipuvassa C-kaaressa.

Huvikseni kokeilin, kuinka äkkiä viiden suora tulisi profiileja selaamalla täyteen. Kahteenkymmeneen ensimmäiseen mahtui viisi autonrattia, kaksi aurinkolasityyppiä, neljä sali/kylppärinpeiliselfietä ja yksi koira. Bonuksena yksi väännetty lippa vaihtamassa autonrenkaita.


xx darra-Suvi
PS. Mä olisin kuules näyttänyt erittäin hyvältä tänä aamuna jos olisit herännyt mun vierestä

Haemme hottiksia lähialueiltasi...

On joulun jälkeinen välipäiväsunnuntai. Olen saapunut eilen takaisin kotiin joululomilta. Kaverit on vielä lomanvietossa kuka missäkin. Avaan viinipullon ja kaivan joululahjakonvehtirasian esille. Olispas kiva jos olis nyt joku pikku lomaromanssi tässä. Tai edes vähän päiväkahviseuraa, if you know what I mean. Korvapuustia ja glögiä ja sen sellaista.

Nyt kun olis se Tinder niin olispa helppoa! Mutta ei ole Tinderiä, näissä luolanaisten Lumia-kasisatasissa nimittäin. Vielä kerran kokeilen, josko viime yrittämän jälkeen olisi ilmestynyt joku Tinder for Cavemen Phones -sovellus. No ei ole. Sen sijaan yksi toinen applikaatio siellä edelleen kummittelee: Hot or Not. Se, jonka lihatiskivalikoiman kananpoikaset on jo etukäteen laadun mukaan nelosesta kymppiin hinnoiteltu. Näin olen kuullut. Viinilasillisen (ja toisenkin) rohkaisemana päätän kuitenkin kokeilla.

Kirjaudun sisään feissaritunnareillani ja jo parin minuutin jälkeen alkaa kaduttaa: ensimmäiseksi mätsikseni saan entisen lukiotoverini Samin, joka on saanut ilmoituksen liittymisestäni Facebook-ystävyytemme perusteella. Saman ilmoituksen on saanut kaikki muutkin 27 sovellusta käyttävää FB-toveriani. Joukossa myös esimieheni, minua viisi vuotta vanhempi kaupungin kuumin sinkkukissa. Shit, nyt sekin näkee että liityin. Toisaalta mäkin näen että se on siellä. Meillähän on nyt yhteinen pikkusalaisuus. Tällä kissalla on naamatauluäänestysten perusteella muutaman prosenttiyksikön parempi markkina-arvo kuin mulla. Pitäisköhän vaihtaa profiilikuva?

Loput liittyneistä tovereistani ovatkin lähinnä miespuoleisia. Pystyn karkeasti jaottelemaan heidät kahteen joukkoon: ne epätoivoiset juntit, jotka eivät muualta naista saa, ja sitten ne epätoivoiset playerit, joiden elämäntarkoitus on saada naista koko ajan ja joka paikasta. Kunpaanhan jengiin mä kuulun…?

Sitten vaan klikkaillaan rukseja ja sydämiä. Enimmäkseen rukseja. Sain jo palkintomerkinkin: yksi viikon valikoivimmista käyttäjistä. Siinä se timantti nyt komeilee mun profiilini alla. Hetken klikkailtuani alan jo pohtia, että antaako se sovellus mulle aina ne samat kuvat uudestaan, jos en ekalla kerralla niistä tykännyt. Vähän niinkun muoti-ilmiöt; UGGit, peplumit, napapaidat ja pörröneuleet: kun niitä tarpeeks usein näkee niin silmä alkaa tottua ja jopa tykätä. Loppujen lopuksi ei ne kuitenkaan taida olla samoja kuvia. Miehillä on vaan uskomattoman yhtäläinen käsitys siitä, mikä naisia sytyttää. Palataan niihin myöhemmin.

Sovellus ei muutenkaan ihan täysin vastaa odottamaani. Ensimmäinen karvas pettymys on, että filtteröintiä ei pystykään tekemään sijainnin mukaan. Kornia jopa näin Suomen mittakaavassa, että kun kuvia ladatessaan sovellus ilmoittaa minulle etsivänsä hottiksia lähialueeltani, ruudulle pamahtaa ensimmäisenä Aslak Enontekiöstä. Että se siitä päiväkahviseurasta sitten. Kohta innostun, kun yhteyksiä alkaa sadella enemmänkin. Ehkä joku vaikka vähän lähempääkin? Ja kyllä vaan, kolme seuraavaa mätsiä ovat kaikki muutaman kilometrin säteellä. Mutta ei kuitenkaan ihan sellasia mätsejä kuin toivoin. Paniikki iskee kun ensimmäinen pyöreähkö nörtti ilmestyy näytölleni ilmoituksen kera: ”Onneksi olkoon! Olette saaneet yhteyden!” Olenko mä vahingossa painanut tolle sydäntä?! Äkkiä poistan yhteyden, mutta vahinko on jo ehtinyt tapahtua: ”Moi, miten menee? ;) Mitäs se pukki toi?” kilahtaa viestiboksiin. Jätän vastaamatta, mutta tämän jälkeen kammotus toisensa perään ilmestyy yhteyksiini. Noin montaa kertaa mäkään en ole voinut painaa huti. Paska sovellus!

Tästä hätääntyneenä aion jo poistaa tilini, mutta en vielä haluaisi jättää leikkiä kesken. Ehkä mulla on vaan asetukset viturallaan tai sitten lähialueen ihmisillä on joku erikoisoikeus ottaa yhteyttä myös anti-mätseihin? Kärsivällisesti poistan nämä juntit ja nörtit yksi kerrallaan ja toivon, ettei kovin moni aloita keskustelua. Onkohan munkin kaikki mätsit oikeasti vaan antimätsejä…?

Nyt reilun viikon verran sovellusta testailtuani olen jo lähes kypsä poistamaan profiilini. About 50 mätsistä on poikinut yhteensä huimat 6 keskustelua: yksi ennestään tuttu, kaksi keskustelua loppui ennen kuin alkoikaan, neljäs sai mut epäkypsillä jutuillaan kierimään naurusta sohvalla ja nostamaan ikäfiltteriä pykälällä ylös päin ja viides kertoi odottavansa mua vaatehuoneessani vartin kuluttua. Harmi kun mulla ei ole vaatehuonetta... Kuudennen keskustelun aloitin itse, koska mua kiinnosti tuntematon söpö poika, jonka kanssa meillä oli hurjan paljon yhteisiä kavereita siihen nähden että hän oli mulle tuntematon. Turhankin asialliset, päivän tai kahden viiveellä tulevat vastaukset saivat mut kuitenkin nopeasti menettämään mielenkiintoni ja utelemaan tiedot kaverilta. The end.

Mielenkiintoista olis tietää, millaista matskua tuo sovellus tarjoaa niille kasiplussan enkelikiharoille ja törröhuulille. Yritin vähän vertailuluontoisesti vaihdella aluksi pelkkiä kasvokuvia sisältäneen profiilini sekaan myös Espanjan lomalta napsaistuja pikkutoppi-lomarusketuskuvia, mutta sellaisia (onnistuneita sellaisia) löytyy mun arkistoista syystä tai toisesta valitettavan vähän... Yhden täydessä tällingissä mallorcalaisessa baarissa ikuistetun kuvan lisäsin, ja noin puoli minuuttia sille naureskeltuani poistin saman tien. Siihen jäi mun hyvä yritykseni saada kiimaisia perverssejä kimppuuni.

Tää neiti jatkaa kunnon perinteisillä baaripokilla. Lavatanssikurssia harkitsin myös.

xx Suvi

Mihin poikaystävää tarvitaan?

Näin itsenäisenä 2010-luvun naisena voin kehua pärjääväni aika hyvin ilman miehiä. Ja mitä tulee tietokoneisiin ja edesmenneeseen autooni, niitä varten mulla on iskä olemassa. Polkupyörästä pitää huolen kivat pyöräkorjaamon miehet edulliseen hintaan. Mietin usein, että mihin mä muka poikaystävää edes tarvitsisin. Toisinaan tulee kuitenkin hetkiä, jolloin ajattelen että no tähän nyt tarvitsisin ja mielellään heti. Kävin sitten pohtimaan näitä hetkiä, ja äkkiseltään sain kasattua seitsemän kohdan listan:

1. Vaihtamaan lamppu. Ei sillä, etten itse osaisi; osaanhan mä purkaa, puhdistaa ja kasata lavuaariputkistonkin, ja varmasti paremmin kuin keskiverto poikaystävä. Lampun vaihdossa on vaan se juttu, että ne on katon rajassa, enkä mä yletä vaihtaa niitä. Edes tuolin kanssa.

2. Katsomaan mun kanssa Kylmäverisiä tappajia. Tai edes olemaan kotona kun mä katson. Se sydämentykytys ja melkein-pysähtyminen juuri ennen kuin murhaaja hyökkää selän takaa on kiihottavan jännää, mutta yksinään vähän liiankin jännää. Mulla on Netflixissä jo maratonin verran sarjoja ja elokuvia odottelemassa omaa prinssi Uljastani, joka pelastaa mut sarjamurhaajilta kainaloonsa.

3. Hovikuljettajaksi. Taksi kun on täällä Suomessa niin kovin kallista. Tyttöjenillan päätteeksi se tulis mut limusiinillaan hakemaan ja tööttäis merkiksi että täällä mä jo rakas sua odottelen. Noh, ehkä joku pienempikin auto kävis, mielellään kuitenkin joku sporttisen näköinen ja tumma ja kiiltävä. Sellainen että kyytiin viitsis siinä baarin ulko-ovien edustalla puoli neljän aikaan kaikkien romurallien kuninkaiden ja kuningattarien edessä hypätä. Jos olis oikeen kovasti illan aikana viini maistunut, niin varmaan mä saattaisin muunkin väriseen autoon istuutua.

4. Jos se auto kuitenkin puuttuu, niin voisin vaihtoehtoisesti ajatella myös keskustassa asuvaa poikaystävää. Sillon pitäisi tosin unohtaa ne tarjousvessapaperin ja -vishyn ostoreissut laitakaupungin Prismasta, mutta onneksi niitä voi joskus bongata myös keskustan Tokmannilta. Sen lisäksi että baarista olisi lyhyt matka kömpiä kainaloon, keskustassa asuvassa poikaystävässä olisi sekin hyvä puoli, että voitais käydä yhdessä romanttisella viini-illallisella ja jakaa huoletta viinipullo. Toisaalta, mulle jäisi kyllä enemmän jos sen toisen pitäisi vielä ajaa kotiin…

5. Joulun pyhiksi. Ei tarvitsis sitten siinä sukulaispariskuntien keskellä mietiskellä että mitähän tänä vuonna heittäisi, kun mummo kysyy että milloinkas sinä Suvi tuot poikaystävän näytille. Niin ja olishan se kiva saada joululahjapaketista joskus jotain muutakin kuin konvehtirasia ja lapaset.

6. Puhelimen pikavalinnaksi. JES tää mun kanapasta kerrankin onnistui! Ja jeee, tein uuden ennätyksen Candy Crush Sagassa!! Oon niin innoissani, nyt on pakko soittaa ja kertoa...hmmm, noh, varmaan äidille. Paitsi että se ei tiedä mikä on Candy Crush Saga. Ehkä en soitakaan.

7. Sairaanhoitajaksi. Nenä vuotaa ja kuume nousee, nenäliinat on loppu ja jääkaappi tyhjä. Jo sängystä nouseminen hakemaan särkylääkettä tuntuu ylivoimaiselta, saati että pitäisi kävellä kadun toiselle puolelle Siwaan ostamaan keltaista Jaffaa ja nuudeleita. Prinssi Uljas saapuisi ovelle valkoisella ratsullaan, aka tummalla urheiluautollaan ja toisi nenäliinojen lisäksi tulista thaikkuruokaa ja suklaata. Kuumeessa poikaystävä tunnetaan.

Puoli vuotta pimeänä ollut eteisen lamppu odottelee edelleen vaihtajaansa, ja Kylmäveriset tappajat tuli toissa yönä mun uniin, kun erehdyksissäni sorruin katsomaan yhden jakson ihan yksinäni keskellä yötä. Onneksi tänä vuonna sentään villasukkien ja suklaarasioiden seasta paljastui myös Sodastream, jotta ne vishynhakureissut Prismasta on historiaa!

Joten kaikki Prinssi Uljaat tummine urheiluautoinenne, jättäkääpä viestiä!

xx Suvi

Ensivaikutelma on tärkein

Hallo maailma!

Mulla on ollut tässä lomalla hirveesti ylimääräistä aikaa kuunnella ääniä pääni sisällä, ja sitten kaikessa itsekeskeisyydessäni aloin miettiä että nehän on ihan hyviä ääniä. Niinpä aloin sitten kirjoitella niitä ääniä ylös oman koneen kätköihin ja totesin sitten että hittoakos mä niitä täällä säilön, jakoon vaan.

Näin reippaat kolme vuotta sinkkuna pyörittyäni on sinkkuudesta iloineen ja riesoineen tullut mun ihan ehdoton lemppari-vitsinväännön aihe. Näitä itseironisia ajatuksia riittää ihan varmasti blogiksi asti jakaa, mutta mun pitkäjänteisyydestä ja mielenkiinnon säilymisestä tähän blogihommaan uskallan luvata tasan yhtä paljon kuin niiden säilymisestä yhteenkään mieshommaan. Nähtäväksi jää.

Mä olen ihan hirveä lörpöttelijä. Puhun ihan liikaa ja se tulee olemaan myös tämän blogin suurin ongelma; kirjoittaa blogitekstejä, ei novelleja. Mutta koska ensivaikutelma on tärkein ja salaisissa mielikuvissani mä olen oikeasti lyhyt, ytimekäs ja jämptisanainen, jätetään tämä intro tällä kertaa tähän. Salaisissa kansioissani odottelee jo pari tekstiä valmiina, mutta säästellään niitä vielä vaikka sen pahan päivän varalle, kun mielenkiinto lopahtaa. Voiskohan tätä samaa säännöstelytaktiikkaa käyttää ihmissuhteissakin? Vähän säilöä alkuhuumaa sitä aamua varten, kun poikaystävä haisee krapulalta samaan aikaan kun sen koira paskoo sun uudelle olohuoneen matolle.

Palataan pian!

xx Suvi T