...mutta moottoritie on kuuma

Jepjep. Taas on tullut yksi miniparisuhde päätökseensä. Tai nyt voidaan kyllä puhua mun tapauksessa jo melkein miniavioliitosta, kestihän se melkein yhtä kauan kuin mun pisin ihan oikea parisuhteeni.

Tälläkään miehellä ei ollut urheiluautoa eikä se asunut keskustassa, mutta sillä ei ollut tällä kertaa merkitystä. Sen sijaan mä olen hytissyt kylminä pakkasöinä kolisevan mummokonkelin takapaksilla ja kitissyt vaan ihan vähän kylmyyttäni, kun puolimatkassa on pysähdytty katsomaan tähtiä. Mies ei myöskään pitänyt thaikkuruuasta eikä halunnut jakaa viinipulloa mun kanssa, mutta sen sijaan se paistoi mulle lettuja vaikka keskellä yötä, jos silloin sattui tekemään mieli. Se ei katsonut mun kanssa kylmäverisiä tappajia, sen sijaan se piti huolen että mulla oli oma läppäri aina mukana, jotta se itse sai pelata änäriä. Me ei haettu Prismasta tarjousvessapaperia, sen sijaan me haettiin ihan normihintaista lähikaupasta ja mä sain suklaata, jonka se taitavasti junaili kassahihnan läpi mun huomaamattani.

Ja minä kylmänä, tuomion mukaan hyvin epäromanttisena (onko paha jos mies kutsuu epäromanttiseksi?) ämmänä olen joutunut ihan tosissani pistämään itseni likoon kaikkien julkisten hellyydenosoitusten ja tähtien tuijottelun keskellä. Ja nauttinut siitä. Suvi meni ja ihastui mieheen, joka oli kaukana poikaystäväkriteereistä.

Nyt reissu-Suvin on kuitenkin aika taas hetkeksi vaihtaa maisemaa, ja kotileikkipoikaystävälle se oli liikaa. Loppupeleissä mun reissuni oli ehkä vaan hyvä tekosyy ja sopiva piste päättää tää kotileikki, vaikka taustalla olikin ihan muut syyt. Me eletään eri maailmoissa, se oli alusta saakka selvää. En olisi ensitapaamisen jälkeen koskaan uskonut, että nyt ollaan tässä. Erilaisuus on toisaalta ollut ehkä juurikin se asia, mikä on vetänyt puoleensa. Viime kuukaudet on opettanut mulle paljon, mutta mä joudun ehkä kuitenkin vielä vähän harjoittelemaan tähtiin tuijottelua ja hetkeen heittäytymistä. Ja jos mä olen jotain pystynyt tälle miehelle näyttämään, niin ainakin sen, että mussa, ja ehkä myös monessa muussa mun kaltaisessani naisessa, on paljon muutakin kuin aikaisempien seksikumppaneiden lukumäärä.

Reissuun lähteminen on nyt saanut ihan uudenlaisen, haikean fiiliksen, joka ei koskaan aikaisemmin ole mua lähtiessä vaivannut. Odotan uusia tuulia silti tavanomaisella innolla enkä edelleenkään voi sanoa katuvani valitsemiani reissunaisen saappaita. Tulevat kuukaudet tulee olemaan kiireisiä uusien tuulien parissa, mikä voi aiheuttaa pientä hiljaiseloa sekä täällä blogissa että miesrintamalla. Yritän kuitenkin ehtiä päivittämään kuulumisia, nyt kun ollaan taas vakaasti palattu siihen tuttuun ja turvalliseen, täysipäiväiseen ja kuivaankin (jos punkkua ei lasketa) sinkkuelämään.

Ihanaa alkavaa kesää, nauttikaa terassikeleistä!

xx Suvi