Menetin neitsyyteni varatulle pojalle. Olin nuori ja naiivi,
ja ”heillä meni huonosti”. Seuraavana päivänä tämä mulle tuntematon tyttö
uhkasi tulla hakkaamaan mut. Poika jätti sen tytön ja me tapailtiin pari
viikkoa, kunnes tajusin että ei mua se poika edes kiinnostanut. Kului ehkä noin
kuukauden päivät, kun kuulin heidän palanneen yhteen. Nykyisin kyseinen
pariskunta elää onnellista perhe-elämää esikoislapsensa kanssa.
Eräänä kesänä käytännössä asuin töissä. Sain imartelevan
paljon huomiota minua noin kymmenen vuotta vanhemmalta, lähimmältä
esimieheltäni. Vähäisetkin taukoni vietin hengailen tämän esimiehen
toimipisteellä ja kuunnellen yhä avoimempaa flirttiä. Afterworkit venähtivät
usein pitkäksi, kunnes viimein päädyimme luokseni. Silloin sain tietää kotona
odottavasta avovaimosta. Käskin miehen painua helvettiin. Seuraavana päivänä
jäimme melkein kiinni, kun mies vuolaasti anteeksipyydellen tuli toimistolleni
halailemaan ja sivelemään reisiäni. Työsuhteemme jatkui viileän asiallisena ja
minun puoleltani ivallisen piikittelevänä.
Viime syksynä olin viettämässä iltaa työporukalla ja
kyllästyin humalaiseen meininkiin. Niinpä puoliväkisin lyöttäydyin
baaritiskillä komean, yksinäisen miehen seuraan. Kävi ilmi, ettei hän ollut
paikallisia. Kadotin miehen pian, mutta pilkkuun saakka kestäneen shottirallin
jälkeen huomasin tämän norkoilevan vieressäni baarin ulkopuolella. Sitten
oltiinkin jo meillä jatkoilla ja vaatteetkin oli lähes riisuttu, kun mies
varmisti ettei mulla ollut mitään muuta mielessäni kuin puhdasta seksiä. Mua kysymys
nauratti ja vakuutin, ettei tapanani ollut suunnitella häitä aamuseiskalta
viinipullon ja kuuden jekkushotin jälkeen toispuolella maata asuvan miehen
kanssa. Mies huokaisi helpotuksesta ja tunnusti olevansa varattu. –MIKSI?
---
En aio lähteä analysoimaan pettämistä tai siihen johtavia
syitä, koska en usko, että mulla ikisinkkuna on aiheeseen mitään uutta
lisättävää. Sen sijaan mua kummastuttaa suuresti, mikä on pettämään päätyneen
miehen tarve tunnustaa viime hetkellä, kun vaatteet on riisuttu ja pesänsaanti
taattu, että kotona odottaa vaimo, koira ja kolme lasta. Miksei siinä vaiheessa
vaan anneta mennä ja kadota jälkiä jättämättä? Onko se jotenkin sallitumpaa,
jos molemmat osapuolet on kartalla asioiden oikeasta laidasta? Siirretäänkö
tällä lailla puolet vastuusta sille toiselle osapuolelle? Tai ehkä sen kuuluis
olla mun mielestä kiihottavampaa, kun kyseessä on kielletty hedelmä? Vai pelätäänkö
vaan yksinkertaisesti seuraavan päivän FB-ystäväkutsua tai että pitäis vaihtaa
puhelinnumeroita?
Noilla jatkoilla mies sai jäädä. Ei siksi, että musta
kielletty hedelmä olisi jotenkin erityisen kiihottavaa. Eikä siksi, ettei
itsehillintäni enää siinä vaiheessa olisi riittänyt sanomaan ei. Vaan siksi,
ettei mua yksinkertaisesti kiinnostanut, kuinka tuon miehen parisuhteen käy.
Siksi, koska en tuntenut paremmin miestä kuin hänen tyttöystäväänsäkään. Ja
siksi, että en kokenut olevani tilanteessa vastuullinen osapuoli. Siksi, että
musta sen nainen kotona ansaitsee parempaa. Ja siksi, että se mies todellakin
ansaitsi huonon omatunnon, mikäli hän sellaista omisti.
Sen sijaan parin viikon takaiselle miehelle sanoin ei.
Ystäväni olivat tyrmistyneitä: ”Sanoit EI?! Eiks se ollut hyvännäköinen? Aa, se
oli varattu, no sitten.” En tosin silloin edes tiennyt miehen olevan varattu.
Sanoin ei, koska mua ei kiinnostanut. Koska mua kiinnostaa eräs toinen, jota
olen tapaillut. Koska musta se olis ollut väärin, vaikkei seurustellakaan.
Koska toivon, ettei mullekaan tehtäis niin. Koska en halua ryssiä tätä juttua.
xx Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti