Secretly cry baby

Sanni teki uuden biisin. Voiko yksin asuva sinkkunainen enempää johonkin samaistua? Oon vähän huono tällasessa runollisessa tulkinnassa, mutta mulle ainakin tuosta biisistä tulee kaikesta haikeudestaan huolimatta jotenkin onnellinen fiilis. Mulle nuo netflix-ruokapurkkihetket on oikeeta arjen luksusta. Sen jälkeen kun on viikon painanut menemään kaikenmaailman palavereissa ja kissanristiäisissä ja imurointi jäi taas ensi viikkoon, saa sunnuntai-iltana lopultakin vaan maata sohvalla ja tuijottaa sitä netflixiä ja syödä jäätelöä suoraan purkista. Leffavalintana jotain erittäin sydäntäsärkevää, päälle ehkä vielä lasi viiniä avaamaan kyynelkanavia ja avot.

Välillä pitää saada kunnolla vollottaa. Kuitenkin jo vaippaiästä selvittäyni olen kärsinyt Amanda Woods -syndroomasta, eikä mun omat "miksei se soita?" -ongelmat vielä yksin saa mua hysteerisen itkukohtauksen kouriin. Yleensä ne vaatii lisäkseen vähintään sen lasin viiniä, raastavan lohduttoman rakkauslaulun, pari sipulia, nyyhkyleffan, toisen lasin viiniä ja ripauksen itsesäälissä vellomista. Mutta sitten kun pääsen vauhtiin niin voinkin vollottaa taas varastoon seuraavan puolen vuoden edestä.



Kaikille samasta oireyhtymästä kärsiville suosittelen lämpimästi näitä sunnuntai-iltojen erittäin terapeuttisia nyyhkyleffa-rakkauslaulusessioita. Jostain syystä se ei itketä lainkaan niin paljon että meni just bänks oman poikakaverin kanssa, kuin se että fiktio-Allyn poikaystävä kuolee World Trade Centerissä. Tai ehkä ne omatkin bänksit saattaa vähän itkettää, jos kuuntelee Laura Närhen Mä annan sut pois ja tajuaa, että se oli suoraan teidän bänkseistä kirjoitettu laulu.

Itsehoitona nautitut terapiaistunnot on tehnyt tehtävänsä, musta on kuoriutumassa pikkuhiljaa kunnon itkupilli (mutta VAAN kotona ja muilta salassa). En vieläkään osaa aina itkeä kun olisi oikea itkun paikka, mutta sen sijaan itken tylsyyksissäni yksinäisinä sunnuntai-iltoina, tai ihan vaan itkemisen ilosta.

Sitten kun on tarpeeksi itkenyt niin on tosi levollinen, kaikkensa antanut olo, vähän kuin urheilusuorituksen jälkeen. Uni tulee hyvin, ja seuraavana aamuna oot silleen että olipa mulla kiva ilta eilen itsekseni itkeskellen. Ja kiva kun aurinko paistaa tänään. Ja sitten tulee viesti siltä yhdeltä kivalta ja mietit, että ehkä sillä olikin eilen illalla ihan oikeesti kiire. Ehkä.



Koska mulla oli eilen sunnuntaivelvollisuuksia, aion tänään viettää leikkisunnuntaita niinkuin sunnuntaita oikeasti kuuluu viettää. Maailman paras lohturuoka, pestopasta kanalla, meni kerralla naamariin ja jäätelö odottaa pakastimessa. Leffaehdotuksia otetaan vastaan!

Itkettävän hyvää sun...viikonalkua!

xx Suvi